Kouluttamisen iloa näyttöön perustuvan toiminnan parissa

Tämä kevät oli NÄPSÄ-hankkeessamme aivan erityisen hieno, sillä saimme olla järjestämässä näyttöön perustuvan toiminnan (NPT) täydennyskoulutusta kahden hyvinvointialueen lastensuojelun ja perhesosiaalityön sosiaalityöntekijöille.

Täydennyskoulutuspilotin tavoitteena oli lisätä ymmärrystä NPT:sta ja tutkimustiedosta, sekä oppia soveltamaan parasta saatavilla olevaa tutkimustietoa käytännön asiakastyössä. Pilotti koostui kolmesta moduulista, joissa kussakin järjestettiin kaksi lähiopetuspäivää. Lähiopetusta järjestettiin siis kaikkiaan kuusi työpäivää eli 42 tuntia. Lisäksi opiskelijat tekivät ennakko- ja välitehtäviä ja osallistuivat hankkeeseen liittyvään tutkimukseen.

Täydennyskoulutuksen kohderyhmänä olivat kahden hyvinvointialueen lastensuojelun ja perhesosiaalityön sosiaalityöntekijät, joista koulutukseen osallistui yhteensä 38 henkilöä.  Osallistujajoukko jaettiin neljään koulutusryhmään. Toinen hyvinvointialue lähetti koulutukseen myös kolme johtavaa sosiaalityöntekijää. Koulutuksen keskeytti viisi osallistujaa.

Täydennyskoulutuksen ensimmäisessä moduulissa osallistujat perehtyivät NPT:n ja näyttöön perustuvien suositusten perusteisiin. Lisäksi koulutuksen osallistujat tutustuivat vaikuttavuuden, interventioiden ja mittaamisen käsitteisiin. Osallistujat valitsivat ja kuvasivat ensimmäisessä moduulissa myös omalle työlleen merkityksellisen, asiakastyöhön liittyvän ilmiön, jonka parissa he jatkoivat työskentelyä läpi myöhempien moduulien.

Toisessa moduulissa osallistujat harjoittelivat tutkimusnäytön lukemista, etsimistä ja arviointia. Osallistujat kertasivat erilaisia tutkimustyyppejä, tutustuivat järjestelmällisiin katsauksiin ja oppivat systemaattisten kirjallisuuskatsauksien laadunarvioinnin perusperiaatteet JBI:n kriteeristön mukaisesti. Saimme hyödynnettyä toisen hyvinvointialueen informaatikon osaamista, hänen pitäessä luennon ja työpajan koulutuksen osallistujille tutkimuksen tiedonhausta. Osallistujat hakivat omaan asiakastyön ilmiöönsä liittyvää tutkimusnäyttöä ja arvioivat sen laadun JBI:n kriteeristöllä.

Kolmannessa moduulissa siirryttiin vahvemmin NPT:n soveltamiseen käytännössä. Hoitotyön tutkimussäätiön (HOTUS) asiantuntija piti osallistujille luennon näyttöön perustuvasta suosituksesta ”Perheessä tapahtuvan lapsen kaltoinkohtelun riskiolojen tunnistaminen” sekä perheen tarpeiden tarkastuslistasta.  Syvensimme ymmärrystä suosituksen ja tarkastuslistan soveltamisesta sosiaalityön arkeen simulaatio-oppimisen avulla. Osallistujat pääsivät harjoittelemaan THL:n verkkokoulussa Barnahusin tarjoamia arviointivälineitä väkivallan haittavaikutuksien tunnistamiseen. Viimeisenä koulutuspäivänä osallistujat harjoittelivat lisäksi tutkimusnäytön kirjaamista päätösteksteihin sekä ideoivat tulevaisuustyöpajassa, miten NPT:a voisi juurruttaa osaksi oman työtiimin toimintaa tulevaisuudessa.

Kouluttajanäkökulmasta koulutus oli varsin onnistunut – ja alustavat kyselytulokset näyttävät siltä, että myös koulutukseen osallistuneet kokivat osallistumisen olleen kannattavaa. Osallistujat suhtautuivat näyttöön perustuvaan toimintaan hyvin myönteisesti, mikä vastaa myös kansainvälistä tilannetta. Kirjallisuuskatsauksemme (Similä ym., 2026) mukaan NPT:tä kuvataan sosiaalityöntekijöiden toimesta yleensä positiivisesti. Kritiikki näyttöön perustuvaa toimintaa kohtaan ei siis nouse käytännön sosiaalityöntekijöiden näkemyksistä. Pohdimmekin kirjallisuuskatsauksessa, nouseeko kritiikki NPT:tä kohtaan pikemminkin tieteenalan sisäisestä keskustelusta kuin sosiaalityön käytännöistä.  

Kirjallisuuskatsauksemme (Similä ym., 2026) mukaan kansainväliset tutkimukset nostavat ajanpuutteen keskeisenä esteenä NPT:n soveltamiselle arjessa. Ajanpuute nousi esiin myös täydennyskoulutuksessa. Koulutukseen osallistuneet sosiaalityöntekijät olivat kiireisiä, heillä ei ollut aina mahdollisuutta tehdä välitehtäviä, osa joutui poistumaan koulutuspäiviltä hoitaakseen kiireisiä asiakastapaamisia ja muutama osallistuja joutui myös keskeyttämään koulutuksen työkiireiden takia. Toisaalta osallistujat kuvasivat, että täydennyskoulutuspäivät toimivat palautumisen paikkoina kiireisen arjen keskellä, ja mahdollistivat hyvällä tavalla syventymisen oman työn kehittämiseen. Kouluttajina koimme tämän palautteen tärkeänä sen vahvistaessa käsitystämme myönteisen ilmapiirin ja turvallisten suhteiden merkityksestä oppimiselle. Osallistujat toivoivat, että heille mahdollistettaisiin työaikaa NPT:lle myös tulevaisuudessa.

Lisäksi koulutukseen osallistuneet sosiaalityöntekijät toivoivat, että heidän organisaationsa ottaisi vastuuta opittujen asioiden juurtumisesta käytäntöön. Osa opituista taidoista vaatii suunnitelmallista johtamista, esimerkiksi linjauksia työajan suhteen sekä asian pitämistä esillä ja kytkemistä työn rakenteisiin. Myös kirjallisuuskatsauksemme (Similä ym., 2026) mukaan hyvä johtaminen on selkeästi edistävä tekijä NPT:n käyttöönotolle.  

NÄPSÄ-hankkeessa siirrymme seuraavaksi aineistojen analysoinnin ja kokoamisen vaiheeseen, sillä lähes kaikki aineistomme ovat nyt kerättyinä. Lisäksi keskitymme hyvinvointialueyhteistyössä NPT:n juurruttamisen edistämiseen. Käymme hyvinvointialueiden johdon ja sosiaalityöntekijöiden kanssa keskusteluja siitä, miten opittuja taitoja voitaisiin hyödyntää jatkossa. Hyviä ideoita on jo kertynyt, ja yhteinen tahtotila toiminnalle on olemassa.

Lähteet:

Similä, K., Tapola-Haapala, M., Jylhä, V., Miettinen, A., Rovamo, E., Kekoni, T., & Ristolainen, H. (2026). Practitioners’ Views of Evidence-Based Practice in Social Work: A Scoping Review. Journal of Evidence-Based Social Work, 1–18. https://doi.org/10.1080/26408066.2026.2616709

Kirjoittajat

Essi Rovamo

Projektitutkija

UEF

Katariina Similä

Väitöskirjatutkija

Pohjois-Savon hyvinvointialue

Minna Veistilä

Työelämäprofessori

Päijät-Hämeen hyvinvointialue